torstai 31. toukokuuta 2018

Scandal gets worse: Minister Soini took part in a pro-life vigil and march during official visit in Canada





Minister for Foreign Affairs of Finland Timo Soini caused a political scandal with his harsh statement on the Irish referendum on last Sunday. As if this would not have been enough, new information regarding Soini’s personal pro-life actions during his official duties has emerged. This lead again to political protests made by Finnish MPs suggesting, whether there are no limits to Minister Soini’s personal political actions manifesting a conflict with the official positions of Finland. 
Well. Obviously, there seems to be no limits.
Earlier this month, Minister Soini made an official visit to Ottawa, Canada, to meet his colleagues Chrystia Freeland and Carolyn Bennett together with other representatives of the administration. During the visit, Soini’s State Secretary Samuli Virtanen tweeted a photo of himself together with Soini taking part in a pro-life march on 10th May. 
Pro life also in Ottawa. On National March for Life with Foreign Minister Timo Soini. This is awesome!”, wrote State Secretary Virtanen in the tweet. 
Well, there’s more. 
Evening before, Soini took part in a pro-life vigil in Ottawa. This information may be found on the official website of Soini, where Soini afterwards on 12th May told to have attended the vigil.
There has been several critical voices of Finnish human rights activists asking whether Minister Soini is freely allowed to proclaim his personal narrow-minded religious values in connection with the official duties. 
These questions have been directed to Prime Minister of Finland Juha Sipilä and the Finnish government as a whole.
Today, Prime Minister Sipilä made a short and a bit mild statement on the scandal around Minister Soini. 
In effect, Sipilä gave his blessing to Soini’s actions by lecturing on the rights of a politician in the free time even during official duties. Though care should always be taken, according to Sipilä.
No big surprise there! 
Prime Minister Sipilä has his own ties to the conservative Christianity.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Foreign Minister Timo Soini's statement on the Irish referendum caused a scandal


Minister for Foreign Affairs of Finland Timo Soini has caused a political scandal with his harsh statement on the results of the Irish referendum on abortion. The statement was published on the official website of Minister Soini on Sunday 27th May.
In his statement, Soini showed anything but diplomacy. Soini calumniated the decision of the Irish people to repeal the constitutional ban on abortion with the words: ”Source of dirty water. May look good but tastes bad.
Several Finnish politicians, even from the governing political coalition, have reacted strongly to Minister Soini’s vulgar words by confirming that this statement does not represent the official opinion of Finland, and it truly does not.
Even though Soini is Catholic, it does not justify misusing his leading political position to present this kind of statements reflecting his own ultraconservative religious attitudes, which this time go against the human rights of women and the clear voice of predominantly Catholic people of Ireland.
This sort of statements of Soini, in strict line with the doctrines of the Roman Catholic Church, are not the first time in his political career.
Even in the current position of the Minister for Foreign Affairs, Soini has openly shown discriminating and contemptuous attitudes against the LGBTI minorities.
Soini has also taken part in a street protest of the anti-LGBTI organisation La Manif Pour Tous in Paris in 2013.
As we can clearly see, Minister Soini represents an ideal key player for the hostile Agenda Europe Network.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Rautanyrkki silkkihansikkaassa ja agenda hegemonian palauttamiseksi


Muutama päivä sitten maailmalla uutisoitiin innoissaan siitä, kuinka katolisen kirkon johtaja ja Vatikaanin päämies paavi Franciscus yltyi hempeisiin sanoihin tavattuaan chileläisen katolisten pappien hyväksikäytön kohteeksi joutuneen homomiehen. Kahdenkeskisessä keskustelussa paavi oli miehen kertoman mukaan sanonut: ”… sillä ei ole merkitystä, että olet homoseksuaali. Jumala loi sinut sellaiseksi, hän rakastaa sinua sellaisena, enkä minä välitä siitä …”.
Vain parin päivän kuluttua chileläisen miehen tapaamisesta paavilla oli jo tyystin toinen ääni kellossa, kun hän puhui Italian piispojen kokoontumisessa. Paavi neuvoi estämään pappisseminaareihin pääsyn kaikilta homoilta, joita hän kehotti pitämään silmällä. Myös sellaisten papiksi pyrkivien, joiden osalta ei voida olla täysin varmoja seksuaalisesta suuntautumisesta, pääsy pappisseminaariin tulee paavin mielestä mieluusti estää.
Monet ovat erehtyneet luulemaan, että paavi Franciscus edustaisi uudistusmielisyyttä esimerkiksi homojen aseman suhteen mutta kuten edellä oleva esimerkki osoittaa, ovat tällaiset toiveet turhia.
Tarkkaavaisemmat ovat muistuttaneet, että kaiken silloin tällöin esitettävän näennäisesti myötämielisen fasadin takana katolisen kirkon virallinen kanta esimerkiksi naisten asemaan kirkossa, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin sekä perhe-etiikkaan ei ole muuttunut. Kirkon johtajana sekä kirkon hallinnollisen ja strategisen ytimen, eli Vatikaanin, päämiehenä paavi on sitoutunut näihin kantoihin. Paavi Franciscus ei tee sääntöön minkäänlaista poikkeusta.
Paavi on rautanyrkki silkkihansikkaassa, joka on hetkenä minä hyvänsä ja tarpeen niin vaatiessa valmis iskemään virallisen dogmaattisen todellisuuden toimintaohjeineen – vrt. Italian piispolle annettu ohjeistus – vasten kasvoja.
Euroopan parlamentaarisen väestö- ja kehitysfoorumin (EPF) huhtikuussa julkaistu kirja piirtää harvinaisen selvän kuvan Vatikaanin keskeisestä roolista hankkeessa, jonka tarkoituksena on suunnitelmallisesti edetä Euroopassa kohti lainsäädännöllistä tilaa, missä erityisesti seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema vastaavat sitä, mitä katolinen kirkko yhdessä muiden ultrakonservatiivien kristillisten tahojen, kuten ortodoksisen kirkon, kera opettaa. Pyrkimykset ylittävät osin jopa sen, mitä julkiset opilliset linjaukset antavat ymmärtää. Tästä hyvänä esimerkkinä on tavoite homoseksuaalisuuden uudelleenkriminalisoimiseksi ja niin sanotun ”homopropagandan” kieltäminen.
EPF:n kirjan paljastaman Agenda Europe -verkoston motiivit ovat syvällä ultrakonservatiivisissa kristillisissä valtapoliittisissa pyrkimyksissä, joissa varsinkin katolisella kirkolla on paljon pelissä eurooppalaisessa kontekstissa. Entisen rautaesiripun takaisissa maissa, kuten Serbiassa, myös ortodoksisella kirkolla on merkittävä asema.
Agenda Europe -verkosto on aistinut tilaisuutensa tulleen esimerkiksi Puolan ja Unkarin kaltaisissa Visegrad -maissa, missä totalitaarisilla otteilla maustettu nationalismi on nostanut vauhdilla päätään. Tilanne vastaa pitkälti Venäjää, missä totalitaarinen hallinto nojautuu yltiöpäiseen kansallismielisyyteen, jota vahvistaa kansaa yhdistävä uskonto. Ortodoksinen kirkko onkin noussut Venäjällä uuteen kukoistukseensa vannoen uskollisuuttaan hallinnolle. Hallinto puolestaan hyödyntää sulavasti ortodoksisen kirkon traditionalistisia seksuaali- ja perhe-eettisiä näkemyksiä luodessaan mielikuvia kansaa ja yhteistä ”elämäntapaa uhkaavista sisäisistä vihollisryhmistä”, kuten seksuaalivähemmistöistä. Agenda Europe -verkoston uskonnolliset taustavoimat tavoittelevat samaa asetelmaa keinoja kaihtamatta – jopa venäläinen raha kelpaa.
Vallan, kulttuurisen hegemonian ja entisen aineellisen loiston palauttaminen kiinnostaa katolista kirkkoa ja muita Agenda Europe -verkoston ultrakonservatiiveja vaikuttajia. 
Loppuun hieman paatosta:
Kristillistä retoriikkaa käyttäen näitä alhaisia vallan ja mammonan tavoittelijoita, jotka sotkevat jalkoihinsa sekä naiset että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, voisi  liittolaisineen ja käskyläisineen hyvällä syyllä kutsua ”langenneiksi” ja ”pois poikenneiksi”, joille viimeisellä tuomiolla lausutaan kuuluisat sanat:
Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Lähdeluettelo:

lauantai 5. toukokuuta 2018

Kristillisdemokraateilla yhteyksiä Agenda Europe -verkoston ytimeen

Euroopan kansanedustajien väestö- ja kehitysfoorumin EPF:n salaista Agenda Europe -verkostoa koskeva kirja on vaiettu kuoliaaksi suomalaisen Aito avioliitto -yhdistyksen puolelta. Epäsuorien signaalien kautta on annettu ymmärtää, että yhdistyksellä ei olisi yhteyksiä Agenda Europe -verkostoon. Yhteyksien kiistämisessä on vedottu ”eksplisiittisen tiedon” puuttumiseen. Ainoaksi salaisuuden verhoa Aito avioliitto -yhdistyksen puolelta raottavaksi teoksi jää Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajan Juha Ahvion (TT) aihetta koskeva kirjoitus ”Paljastuiko salainen ultrakonservatiivinen Agenda Europe -verkosto?”. Kirjoitus julkaistiin 4.5. sekä Patmos blogissa että Oikea Media -verkkojulkaisussa. Ahvio on tunnettu Aito avioliitto -aktivisti.

Takertuminen Ahvion kirjoitukseen ei vaikuta mitenkään mielekkäältä, sillä kirjoitus on lähinnä pelonsekaisuutta viestivä ja sisäisesti ristiriitainen avautuminen, millä vannotaan uskollisuutta Agenda Europe -verkoston missiolle. Ahvio toistaa kirjoituksessaan Agenda Europe -verkoston nimissä EPF:n kirjan julkistamisen jälkeen avatun sivuston viestin, joka hyökkää EPF:ää vastaan. Ahvio toteaa kristillisistä arvoista nousevien traditionalististen järjestöjen verkostoitumisen olevan luonnollista. Tämä tieto on sinänsä täysin yllätyksetön mutta toisaalta vahvistaa vain kirjoituksesta muodostuvaa kuvaa.

Aito avioliitto -yhdistyksen epäsuorat yhteydet Agenda Europe -verkostoon ovat kiistattomia, sillä yhdistyksellä on yhteistyösopimus ranskalaisen La Manif Pour Tous -liikkeen kanssa, mistä yhdistys on kertonut avoimesti. La Manif Pour Tous -liike on puolestaan Agenda Europe -verkoston ”avainpelaaja”.

Muitakin epäsuoria indikaatioita yhteyksistä on saatavilla, kun tarkastellaan lähemmin Aito avioliitto -aktivistien listaa.

Aktivistien listalta löytyy Kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman, joka toimii tällä hetkellä Euroopan kristillisen poliittisen liikkeen ECPM:n (European Christian Political Movement) neuvoa-antavassa toimikunnassa. ECPM on Euroopan kristillisdemokraatteja yhdistävä eurooppalainen puolue. Peter Östman toimi ECPM:n puheenjohtajana vuosina 2013-2016.

EPF:n kirja kertoo ECPM:n Eurooppa -asioista vastaavan johtajan Leo van Doesburgin säännöllisestä osallistumisesta Agenda Europe -verkoston huippukokouksiin. Tässä suhteessa Peter Östmanin puheenjohtajuuskausi vuosina 2013-2016 osuu mielenkiintoiseen ajankohtaan, nimittäin EPF:n kirjan paljastusten taustalla olevat asiakirjat koskevat nimenomaan kyseisiä vuosia.

Voidaan hyvällä syyllä kysyä, saattoiko ECPM:n puheenjohtajana toiminut Peter Östman olla tietämätön Leo van Doesburgin osallistumisesta Agenda Europe -verkoston huippukokouksiin?

EPF:n kirja toteaa myös irlantilaisen parlamentaarikon Ronan Mullenin ja kroatialaisen HRAST puolueen perustajan Zejlka Markicin osallistumisesta Agenda Europe -verkoston huippukokouksiin. Sekä Mullen että Markicin puolue ovat ECPM:n liittolaisia.

On varsin todennäköistä, että Aito avioliitto -yhdistyksen riveissä on paljon enemmän tietoa Agenda Europe -verkoston toiminnasta, kuin aikaisemmin on kuviteltukaan.

Viiteluettelo:

- Restoring the Natural Order. European Parliamentary Forum on Population ja Development, 19.4.2018

- leovandoesburg.blogspot.fi

- Paljastuiko salainen ultrakonservatiivinen Agenda Europe -verkosto? Juha Ahvio, 4.5.2018

- Kannattajia. Aito avioliitto ry

- Affiliated organisations. European Christian Political Movement

- Kuka on Peter? Peter Östman, peterostman.fi

perjantai 4. toukokuuta 2018

EPF:n kirja paljastaa salaisen Agenda Europe -verkoston


Euroopan kansanedustajien väestö- ja kehitysfoorumi EPF kertoo kaksi viikkoa sitten julkaistussa kirjassaan ”Restoring the Natural Order” salaisesta ultrakonservatiivista Agenda Europe -verkostosta. Taustalta löytyy joukko traditionalistisia toimijoita eri kristillisistä tunnustuskunnista, katolisten vaikuttajien toimiessa pääorganisoijina. Verkoston tavoitteena on muun muassa homoseksuaalisuuden ja ”homopropagandan” levittämisen kriminalisointi sekä abortin, avioerojen, ehkäisyn ja keinohedelmöityshoitojen kieltäminen Euroopassa. Toimintaan virtaa rahoitusta jopa Venäjältä. EPF luonnehtii verkostoa uskonnolliseksi ääriliikkeeksi.
Muutaman viime vuoden aikana lukuisissa Euroopan maissa on noussut järjestöjä, jotka ovat kampanjoineet näkyvästi traditionalististen perhe- ja avioliittokäsitysten puolesta järjestämällä mittavia mielenosoituksia ja tehtailemalla kansalaisaloitteita. Myös aborttioikeuksien vastustaminen on ollut kampanjoinnin kohteena. Järjestöt, kuten suomalainen Aito avioliitto -yhdistys, käyttävät toiminnassaan usein samoja tunnuksia, joista näkyvimpinä ovat olleet ranskalaisen La Manif Pour Tous -liikkeen tunnukset. Ilmiön yhdenaikaisuus ja toiminnan samankaltaisuus ovat herättäneet suurta ihmetystä niin ihmisoikeusjärjestöissä kuin tutkimusyhteisössäkin. Niin sanottua punaista lankaa, kansallisia järjestöjä mahdollisesti koordinoivaa organisaatiota, rahoitusta ja täsmällisempiä vaikuttamisen keinoja ei ole kyetty täysin hahmottamaan. Tähän EPF:n kirja tuo vihdoin kaivattua selvyyttä.
Seuraavassa tarkastellaan Agenda Europe -verkostoa EPF:n kirjaan nojautuen.
EPF:n kirja perustuu vuoden 2017 aikana julkisuuteen vuotaneisiin salaisiin asiakirjoihin, jotka paljastavat edellä mainittuja järjestöjä toisiinsa linkittävän Agenda Europe -verkoston. Verkosto on toiminut vuosien ajan piilossa julkisuudelta ja sen motiivit juontavat juurensa puhtaasti ultrakonservatiivisiin uskonnollisiin käsityksiin. Tarkoituksena on kuitenkin saada viesti uppoamaan suuriin massoihin, mistä johtuen verkosto tietoisesti pyrkii häivyttämään jäljet uskonnollisiin vaikuttimiinsa.
Agenda Europe -verkosto rakentuu kolmelle pilarille: verkoston nimeä kantava anonyymi blogi, vuosittaiset huippukokoukset ja yhteinen manifesti.
Agenda Europe -blogi on ollut vuosien ajan ainoa näkyvä osa verkostoa, eräänlainen jäävuoren huippu. Varsin tiuhaan tahtiin useamman kerran viikossa päivittyvä blogi esittäytyy ihmisarvoa kunnioittavan yhteiskunnan edistäjänä. Blogi seuraa tiiviisti EU-tason päätöksentekoa. Silmiinpistävinä piirteinä ovat vihamielinen kielenkäyttö ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuvat hyökkäykset. Blogi toimii informaation jakajana varsin rajoitetulle joukolle seuraajia. Blogi linkittyy mielenkiintoisella tavalla myös Suomeen, sillä Aito avioliitto -yhdistys on parissa kirjoituksessaan avoimesti kertonut blogin lähteekseen.
Asiakirjoista ilmenee, että Agenda Europe -verkosto perustettiin vuoden 2013 alussa järjestetyssä salaisessa huippukokouksessa, johon osallistui parisenkymmentä toimijaa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Kokous järjestettiin Lontoossa, missä keskusteltiin muun muassa eurooppalaisen kristillisen ajatushautomon perustamisesta. Huippukokouksiin osallistuvien määrä on muutaman vuoden aikana kasvanut ripeästi. Nykyisin kokouksiin osallistuu jo yli sata eurooppalaista ihmisoikeuksien, HLBTI -vähemmistöjen ja naisten oikeuksien vastaista järjestöä yli 30 maasta.
Ehdotonta salassapitoa edellyttävistä huippukokouksista kertovat asiakirjat osoittavat, että verkosto on varsin nopeaan tahtiin edennyt kohti täsmällisempiä strategioita. Vuoden 2015 huippukokouksessa määriteltiin viisi strategista osa-aluetta, jotka liittyivät esimerkiksi uskonnonvapauden, perinteisen avioliiton ja perheen puolustamiseen sekä syrjinnän kieltävän lainsäädännön ja sijaissynnytysten vastustamiseen. Vuonna 2016 osallistujat siirtyivät jo keskustelemaan erityisistä laeista, joihin he pyrkisivät vaikuttamaan tai joita koskien he olivat onnistuneet tekemään aloitteita. Puolan vuoden 2016 kansalaisaloite abortin täyskielloksi, lukuisat avioliittoa koskevat kansalaisaloitteet, kuten eurooppalainen Isä, Äiti & Lapset -kansalaisaloite ja romanialainen kansalaisaloite avioliiton perustuslailliseksi rajaamiseksi vain miehen ja naisen väliseksi liitoksi ovat esimerkkejä tuolloin vireillä olleista hankkeista.
Agenda Europe -verkoston kolmantena pilarina on yhteinen 134 sivuinen manifesti nimeltään ”Restoring the Natural Order: an Agenda for Europe”. Manifesti jakautuu viiteen pääkappaleeseen. Ensimmäisessä kappaleessa käsitellään seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia, kolmen seuraavan kappaleen käsitellessä varsinaisia päähuolenaiheita: (traditionaalinen) avioliitto- ja perhe, oikeus elämään, yhdenvertaisuus ja syrjinnän vastaisuus. Manifesti päättyy varsinaiseen strategiaan. Manifestissa ei suinkaan tarkastella asioita uskonnollisia termejä käyttäen, vaan niin sanotun ”luonnollisen lain” ja ”ihmisarvon” näkökulmasta. Manifesti suorastaan kiistää uskonnollisen motiivit.
Manifestissa todetaan, että käynnissä oleva ”kulttuurivallankumous”, joka on ennen kaikkea ”seksuaalinen vallankumous”, on tärkein haaste ”luonnolliselle laille”. Manifesti toteaa: ”kenen tahansa, joka hyväksyy ehkäisyn normaalina, täytyy myös hyväksyä homoseksuaalisuus, ja kenen tahansa, joka on hyväksynyt hedelmöityshoidot, on vaikeaa vastustaa aborttia”. Agenda Europe -verkosto pyrkii estämään ”länsimaisen sivilisaation itsetuhon”, joka seuraa ”kulttuurivallankumouksesta”. Tämän vuoksi tarvitaan ”radikaaleja muutoksia avioliiton ja perheen, elämän suojelemisen sekä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden alueilla”.
Perheen määritteleminen pelkästään miehen ja naisen sekä jälkikasvun muodostamaksi kokonaisuudeksi on manifestin mukaan ”ensisijainen poliittinen tavoite”: muut perheen määritelmät, jotka käsittävät myös samaa sukupuolta olevat parit, loukkaavat traditionaalista perhettä. Avioliiton tärkeimmäksi tarkoitukseksi nähdään lisääntyminen. Avioerojen osalta manifesti katsoo, että ei ole olemassa mitään kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia, joiden vuoksi maiden tulisi hyväksyä avioerot. Ei-heteroseksuaalisista suhteista manifesti kehottaa käyttämään johdonmukaisesti termiä ”sodomia”. Varsinaisen pommin manifesti pudottaa todetessaan, että ”sodomian laillistamisen vaarallisia vaikutuksia on aliarvioitu”. Tämä indikoi selvästi sen puolesta, että pyrkimyksenä on homoseksuaalisuuden uudelleenkriminalisointi. Ei tässä vielä kaikki, sillä manifesti väittää, että homoseksuaalisten ja pedofiilisten suhteiden hyväksymisen johdonmukaisena seurauksena on ehkäisyn hyväksyminen, minkä manifesti tuomitsee moraalittomana.
Elämä alkaa hedelmöityksessä, mitä käsitystä manifesti kehottaa puolustamaan järjellisenä ja tieteellisenä faktana, ei suinkaan uskonnollisena dogmina. Abortti loukkaa ”luonnollista moraalilakia”, ja sen manifesti tuomitsee kaikissa olosuhteissa. Tämän johdosta ajetaan ankaraa aborttilainsäädäntöä. Samalla tuomitaan sijaissynnytykset ja hedelmöityshoidot.
Manifesti esittää erityisinä huolenaiheina yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltämiseen liittyvät lait. Tämä liittyy olennaisesti pelkoon siitä, että ”sodomiaan” liittyviä kielteisiä näkemyksiä ei saisi esittää.
Strategioihin liittyy monia mielenkiintoisia piirteitä: mahdollisimman paljon vastustajia loukkaavan ja vahingoittavan agendan laatiminen; ääriajatteluun kehottaminen; seksuaalivähemmistöjen syrjinnän olemassaolon kieltäminen; kristittyjen esittäminen vainottuina ”kulttuurivallankumouksen” uhreina; tavoitteiden pukeminen oikeuksiksi; ihmisoikeuksia koskevan terminologian uudelleenmäärittely ja ”saastuttaminen”; akateemiseen keskusteluun vaikuttaminen; jne. Manifesti kuvaa vastustajikseen muun muassa aborttilobbyn, lesbo- ja homolobbyn sekä radikaalin feministilobbyn. Kaikki tämä on varsin tuttua suomalaisten Aito avioliitto -aktivistien kielenkäytöstä. Toimijoiden verkostoituminen ja soluttautuminen kansainvälisten järjestöjen avainpaikoille on verkoston eräänä strategisena tavoitteena.  
Poliitikoilla on merkittävä rooli Agenda Europe -verkoston rakenteessa. Lukuisat eurooppalaiset poliitikot osallistuvat vuosittaisiin huippukokouksiin. Uskollisten poliitikkojen verkosto ulottuu kansallisiin parlamentteihin, Euroopan neuvostoon, europarlamenttiin, puolueisiin ja Euroopan komissioon. Katolisilla poliitikoilla on erityinen merkitys verkostolle. Katolinen kirkko on julkaissut ohjeensa siitä, miten katolisten poliitikkojen odotetaan toimivan politiikassa kirkolle tärkeissä kysymyksissä. Vaikka manifesti ei mainitse nimeltä Suomen ulkoministeri Timo Soinia, on hän katolisesta taustastaan käsiin esittänyt julkisesti varsin tiukan poliittisen näkemyksensä aborttiin, mitä hän on perustellut nimenomaan katolisen kirkon kannoilla. Soinilla on myös voimakkaita antipatioita HLBTI -vähemmistöjä kohtaan, mitä hän ei ole peitellyt.
Agenda Europe -verkoston strategioiden kansallisiin toteuttajiin kuuluu esimerkiksi ranskalainen La Manif Pour Tous -liike, jolla on yhteistyösopimus suomalaisen Aito avioliitto -yhdistyksen kanssa. Aito avioliitto -yhdistys käyttää myös La Manif Pour Tous -liikkeen tunnuksia.
Agenda Europe -verkoston tullessa suomalaisten tietoisuuteen, Aito avioliitto -yhdistys on vaiennut kuin muuri mahdollisista yhteyksistään verkostoon. Useat tahot ovat pitäneet näitä yhteyksiä kuitenkin varsin selvinä, sillä Aito avioliitto -yhdistys on avoimesti kertonut yhteistyöstään La Manif Pour Tous -liikkeen kanssa, joka puolestaan on osoittautunut Agenda Europe -verkoston erääksi avainpelaajaksi.
Verkoston toiminnan rahoituksen jäljet johtavat eurooppalaisiin aristokraatteihin, pariin miljardööriin ja venäläiseen oligarkkiin.
Viiteluettelo: